Ossian Wikström
Ossian Rurik Wikström (19. toukokuuta 1888 Jyväskylä – 4. elokuuta 1975[1]) oli suomalainen jääkärimajuri. Hän sai sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa. Tulikasteensa hän sai Saksan itärintamalla Misse-joella vuonna 1916. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan komppanianpäällikkönä Valkoisen Armeijan riveissä.[2][3]
Perhetausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikströmin vanhemmat olivat kauppias Karl Vilhelm Viktor Wikström ja Eugenia Hjelmina Sofia Koskelin. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1924 Lisbet Birgit Hjeltin kanssa, josta hän erosi vuonna 1932 ja avioitui uudelleen vuonna 1945 senaattori Kyösti Auerin tyttären lääketieteen lisensiaatti Irja Mailis Auerin (s. 1902) kanssa.[2][3][4]
Opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikström kävi kuusi luokkaa Porvoon suomalaista yhteiskoulua ja suoritti insinöörintutkinnon Saksassa Mittweidan teknillisessä opistossa vuonna 1914.[2][3]
Insinöörinä jääkäriksi Saksaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikström työskenteli AEG:n (Allgemeine Elektrizitäts-Gesellschaft) palveluksessa Helsingissä vuosina 1918 - 1909 ja Berlinissä vuosina 1909 – 1911 sekä Chemnitzissä vuosina 1914 – 1915, kunnes hän liittyi yhtenä ensimmäisten vapaaehtoisten joukkoon, joiden päämääränä oli Saksassa sotilaskoulutusta antava Pfadfinder-kurssi, joka järjestettiin Pohjois-Saksassa sijaitsevalla Lockstedter Lagerin harjoitusalueella. Leirille hän ilmoittautui 24. huhtikuuta 1915. Hänet sijoitettiin joukon 1. komppaniaan. Myöhemmin hänet sijoitettiin Kuninkaallisen, Preussin Jääkäripataljoona 27:n pioneerikomppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Schmardenissa sekä Aa-joella. Hän suoritti pataljoonan rintamalta paluun jälkeen Libaussa vuonna 1917 järjestetyn sotakoulun A-kurssin.[2][3]
Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hän saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana yliluutnantiksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan komppanianpäälliköksi 2. Jääkärirykmentin 12. jääkäripataljoonan 1. komppaniaan. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Kalevankankaalla, missä hän haavoittui 28. maaliskuuta 1918.[2][3]
Sisällissodan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikström palveli sisällissodan jälkeen I pataljoonan komentajana 2. Jääkärirykmentissä, josta muodostettiin ensin Porin jalkaväkirykmentti 2 ja myöhemmin Savon jääkärirykmentti. Armeijasta hän erosi 22. lokakuuta 1919 ja työskenteli sen jälkeen 1. joulukuuta 1920 alkaen Oy Finlayson-Forssa ab:n palveluksessa käyttöinsinöörinä ja toimi samalla vuosina 1921 - 1931 Forssan suojeluskunnan paikallispäällikkönä.[2][3]
Talvi- ja jatkosota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikström osallistui talvisotaan erikoistehtävissä Turun teollisuuspiirissä ja jatkosodan puhjettua hänet komennettiin Jalkaväenkoulutuskeskus 4:n komendantiksi. Vuonna 1942 hänet siirrettiin Lounais-Hämeen suojeluskuntapiirin esikuntaan, mistä hänet kotiutettiin vielä samana vuonna.[3]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
     |
|
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Kuolleita. Helsingin Sanomat, 17.8.1975, s. 11. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 21.4.2018.
- ↑ a b c d e f Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
- ↑ a b c d e f g Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975
- ↑ Juhani Kirpilä, Sisko Motti, Anna-Marja Oksa (toim.): Suomen lääkärit 1962, s. 32. Helsinki: Suomen Lääkäriliitto, 1963.